Yhdistysten ja säätiöiden veroedut – kilpailuhaittaa vai ei?

Ari Engblom, partner, KPMG Oy Ab

Yhteisön yleishyödyllisen aseman suhde harjoitettuun elinkeinotoimintaan on verotus- ja oikeuskäytännössä erittäin sotkuinen vyyhti. Tässä  muutamia ehdotuksia solmujen avaamiseen.

Yleishyödylliset yhteisöt, tyypillisimmin yhdistykset ja säätiöt voivat harjoittaa myös elinkeinotoimintaa.  Yhteisön yleishyödyllisen aseman suhde harjoitettuun elinkeinotoimintaan on verotus- ja oikeuskäytännössä erittäin sotkuinen vyyhti ja vaikeasti hahmotettavissa oleva kokonaisuus, johon tällä kirjoituksella tuodaan muutamia ehdotuksia solmujen avaamiseen.

Yleishyödyllinen asema tarjoaa yhdistykselle ja säätiölle mm. mahdollisuuden laajasti verottomaan sijoitustoimintaan, mahdollisuuden saada verottomasti testamenttisaantoja ja lahjoituksia sekä mahdollisuuden hankkia varoja verottomasti talkootyöllä. Jotkut kunnat soveltavat yleishyödyllisessä käytössä oleviin kiinteistöihin kiinteistöverovapautta tai alhaisempaa kiinteistöverokantaa.

Edut voidaan pelkistää siten, että lainsäädännössä on annettu luottamuslause näille yhdistyksille ja säätiöille arvioida itse – toimintansa tarkoituksen puitteissa – mihin ne nämä veroedut käyttävät, kun muiden verovelvollisten osalta valtio, kunnat ja seurakunnat veronsaajina tekevät vastaavat päätöksen perittyjen veroeurojen osalta.  Nämä veroedut eivät itsessään aiheuttane välitöntä kilpailuhaittaa muille verovelvollisille, mutta herättävät toki jatkokysymyksiä, kun kilpailuhaitta-asiaa arvioidaan välillisten vaikutusten kannalta kokonaisvaltaisesti.

Verohuojennus harjoitetun elinkeinotoiminnan tuloveroista

Yleishyödyllinen yhteisö voi saada verohuojennusperusteisesti verovapauden harjoittamansa elinkeinotoiminnan tuloksen veroista. Jos huojennus myönnetään, näyttäisi tällä olevan välitön vaikutus harjoitetun elinkeinotoiminnan tulostasoon, mahdollisuuteen hinnoitella tuotteita tai palveluita muita verovelvollisia edullisemmin, harjoitetun elinkeinotoiminnan rahoittamiseen ja kykyyn tehdä investointeja.  Tulisiko siis verohuojennushakemukset kaavamaisesti hylätä vai arvioida asiaa analyyttisemmin kuin vallitsevassa viranomaiskäytännössä?

Lähtökohdaksi analyysille voitaisiin ottaa seuraava vertailu:

Elinkeinotoimintaa harjoittava osakeyhtiö maksaa verotettavasta elinkeinotoiminnan tulostaan yhteisöveroa 20 %. Jos yleishyödyllinen yhteisö käyttää saamansa veroedun määrän, esimerkiksi 100 rahan verotettavasta tulosta 20 rahaa, yleishyödyllisen tarkoituksensa toteuttamiseen eikä etu jää yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotoimintaan, ei osakeyhtiö kärsi kilpailuhaittaa. Miten sitten voidaan varmistaa, että etu ei jää vääristämään verovelvollisten välistä kilpailua?

Käytännössä samankaltainen tilanne, jossa harjoitetaan tuloverosta vapaata elinkeinotoimintaa, on varustamoala ja siellä sovellettava tonnistoverotus. Varustamoalalla asia on ratkaistu korostamalla markkinaehtoisuusperiaatetta ja sitä, että menoja ja vähennyksiä, jotka ovat peräisin tonnistoverotettavasta toiminnasta, ei saa vähentää tuloverotuksessa. Vastaavin periaattein yleishyödyllisen yhteisön harjoittamaan elinkeinotoimintaan ei tule kohdistaa verovapaan toiminnan menoja ja vähennyksiä. Tämä ei kuitenkaan liene riittävää, vaan lisäksi yhdistyksen tai säätiön on voitava riittävällä tasolla osoittaa, ettei saatu veroetu jää harjoitetun elinkeinotoiminnan hyväksi.

OTK Ari Engblom on työskennellyt KPMG Oy AB:n palveluksessa vuodesta 1998 lähtien vero- ja yhtiöoikeudellisena asiantuntijana. Hän johtaa KPMG:n Lakipalvelut-liiketoimintaa. 

Huomaa myös julkaisumme yhdistyksille ja säätiöille