Säätiöiden merkitys kasvussa ­− uusi säätiölaki selkiyttää toimintamahdollisuuksia

Johanna Perälä, KHT

Säätiöt tekevät arvokasta työtä suomalaisessa yhteiskunnassa. Ne rahoittavat mm. tiedettä, taidetta, kulttuuria, kehitysyhteistyötä ja tuottavat monenlaisia palveluja vammaisille, vanhuksille jne. Näin säätiöt ovat tietysti toimineet aina, mutta niiden varallisuuden kasvu on antanut niille mahdollisuuden toimia entistä merkittävimpinä vaikuttajina.

Säätiölain perustelujen mukaan uuden lain tavoitteena on lisätä säätiötoiminnan läpinäkyvyyttä. Lain kirjoitusasua on yhtenäistetty vastaamaan yhteisölainsäädännön viimeaikaista kehitystä. Taustana säätiölain uudistamiselle ovat olleet säätiökentässä tapahtuneet ja paljon julkisuutta saaneet väärinkäytökset sekä Patentti- ja rekisterihallituksen vaatimukset valvontaoikeuksien lisäämiseen.

Uusi laki selkiyttää säätiöiden toimintamahdollisuuksia

Uudessa laissa on onnistuttu erityisesti siinä, että säätiön johto on määritelty selkeästi ja säätiöllä on mahdollisuus valita sen toimintaa johtamaan toimitusjohtaja, jonka tehtävät määritellään laissa. Patentti- ja rekisterihallituksen valvontaa on tehostettu mm. siten, että sillä on oikeus saada tietoja säätiön lisäksi muilta henkilöiltä, säätiön tilintarkastajalta ja muilta viranomaisilta. Laissa on myös aikaisempaa selkeämmät määräykset mm. säätiön purkamisesta ja fuusiosta.

Oikeutta harjoittaa liiketoimintaa on myös selkeytetty. Säätiön tarkoituksena ei voi olla liiketoiminnan harjoittaminen. Säätiö voi kuitenkin harjoittaa liiketoimintaa, joka on joko säätiön toimintamuotoihin välittömästi liittyvää tai joka on muuta liiketoimintaa säätiön toimintamuotojensa rahoittamiseksi. Jälkimmäinen liiketoiminta on mahdollista, jos se on mainittu säätiön säännöissä.

Uudesta laista on poistettu velvoite sijoittaa varat ”varmalla ja tuloa tuottavalla tavalla” ja tilalle on otettu vaatimus varainhoidon suunnitelmallisuudesta. Varainhoitoon kuuluu tällöin säätiön toimintaan käytettävien varojen hoitamisen lisäksi säätiön sijoitustoiminta ja liiketoiminta. Lainmuutoksen myötä tilintarkastaja ei tilintarkastuskertomuksessa enää ota kantaa sijoitustoiminnan asianmukaisuuteen.

Säätiön tilinpäätös- ja toimintakertomusraportointia on lisätty mm. siten, että säätiön on aina laadittava konsernitilinpäätös ja toimintakertomuksessa on raportoitava (suppealle) lähipiirille annetut avustukset, osittain tai kokonaan vastikkeettomat edut sekä muut taloudelliset toimet. Kuten aikaisemminkin, säätiön toimintakertomuksessa on ilmoitettava, miten säätiö on toiminut tarkoituksensa toteuttamiseksi.

Lähipiirin käsite sekä tavanomaisuuden määritelmä voivat aiheuttaa tulkintahaasteita

Uudessa laissa vaikeita asioita ovat ainakin lähipiirikäsite sekä palkkioiden tavanomaisuuden arvioiminen.

Lähipiirikäsite on erittäin laaja. Puhutaan suppeasta lähipiiristä ja laajasta lähipiiristä.  Säätiön ja suppean lähipiirin välillä tehdyt toimet on raportoitava säätiön toimintakertomuksessa. Laajaa lähipiiri-käsitettä tarvitaan arvioitaessa vahingonkorvausvelvollisuutta sekä säätiön tarkoituspykälää.

Palkkioiden tavanomaisuuden arviointi voi myös olla haasteellista. Hallituksen jäsenille voidaan maksaa vain tavanomainen palkkio. Tilintarkastajan on otettava tilintarkastuskertomuksessaan kantaa siihen, ovatko säätiön toimielinten jäsenille suoritetut palkkiot tavanomaisia. Tavanomaisuuden määrittelyyn ei ole otettu laissa kantaa.

Lähipiirin identifioiminen ja lähipiiritapahtumien raportointi on useissa säätiöissä koettu vaikeaksi tai mahdottomaksi, mutta muilta osin suhtautuminen uuteen lakiin on käsitykseni mukaan ollut positiivista. Hyvä hallintotapaa on koettu säätiössä tärkeäksi, ja sitä on kehitetty jo pitkään. Uusi laki korostaa hallituksen ja muun johdon vastuuta sekä sitä, että kaikissa toimissa pitää huomioida säätiön etu.