Käytännön vinkit siirtohinnoittelun dokumentointiprojektin läpiviemiseksi

Eric Sandelin, partner, KTM, KPMG Oy Ab

Viime vuonna tapahtui merkittävin muutos siirtohinnoitteludokumentointivaatimuksissa kymmeneen vuoteen niin Suomessa kuin monissa muissakin maissa. Vuotta 2017 ja sitä seuraavien vuosien dokumentointi tulee laatia koostumaan koko konsernia koskevasta, kaikille konserniyhtiöille yhteisestä Master filestä ja yhtiökohtaisesta Local filestä. Samassa yhteydessä siirtohinnoitteludokumentoinnin sisältövaatimukset kasvoivat erityisesti Master filen osalta. Siirtohinnoitteludokumentointien päivitys vuoden 2017 osalta on edessä lukuisissa konserneissa nyt keväällä, kun tilinpäätös- ja veroilmoituskiireet saadaan taakse. Käytännön neuvot ovat siis juuri nyt ajankohtaisia.

Resurssit ja ajankäyttö

Ensin kannattaa harkita työnjakoa. Dokumentoinnin sisältövaatimukset lisääntyivät nimenomaan Master filen osalta, ei niinkään Local filen. Master filessä esitettävät tiedot ovat luonteeltaan sellaisia, että lähinnä vain konsernin emoyhtiö pystyy ne tuottamaan. Local filen tietovaatimukset puolestaan ovat entisestään yhdenmukaistuneet eri maissa. Näin ollen uudet dokumentointivaatimukset korostavat nimenomaan emoyhtiön roolia ja ohjaavat konserneja laatimaan dokumentoinnit keskitetysti tai ainakin emoyhtiön ohjauksessa laadukkaan Master filen tuottamiseksi ja sen varmistamiseksi, että Local filet ovat johdonmukaisia keskenään. Emoyhtiössä toimivien henkilöiden kannattaa siis varata aiempaa enemmän aikaa ja resursseja päivitystyöhön. Tytäryhtiöissä taas puolestaan kannattaa varmistaa emoyhtiöstä, että Master file on saatavissa siinä tapauksessa, että veroviranomainen sitä pyytää.

Keskity olennaisiin tietoihin

Aiempien vuosien dokumentointien tiedot eivät muuttuneet hyödyttömiksi uusien säännösten tullessa voimaan. Monen konsernin dokumentoinnit on laadittu aiemminkin Master file/Local file rakenteen mukaisesti, ja nyt vaadittavat tiedot sisältyvät monessa tapauksessa jo edellisten vuosien dokumentointeihin. Näin ollen uusien säännösten mukaisen dokumentoinnin laatimisessa voi keskittyä oleellisimpiin tietoihin kuten tärkeimpien tuotteiden toimitusketjujen kuvaamiseen, konserni arvoajurien esittämiseen ja konsernin tutkimus- ja kehitystoiminnon ja IPR-strategian kuvaamiseen. Toinen tärkeä vinkki on siis analysoida keskeiset lisätietotarpeet erityisesti konsernin Master filessä.

Kolmanneksi on hyvä huomata, että Master filessä tulee selvittää tutkimus- ja kehitystoiminnon lisäksi aiempaa tarkemmin konsernin rahoitustoiminto sekä sisäiset tukipalvelut. Rahoitustoiminto on usein kuvattu vanhemmissa siirtohinnoitteludokumentoinneissa melko yleisesti. Nyt rahoitustoiminto tulee kuvata niin ulkoisen kuin konsernin sisäisen rahoituksen vastuiden osalta. Lisäksi on selvitettävä, mikä tai mitkä yksiköt konsernissa ovat vastuussa rahoituksesta. Sisäisten tukipalveluiden osalta puolestaan on selvitettävä, mitä palveluita ja millä resursseilla konserniyhtiöille annetaan sekä mitä hyötyä palveluista on. Mikäli konsernilla on huolellisesti dokumentoitu palveluveloitusjärjestelmä, ei uutta tietoa tarvitse juurikaan kerätä, vaan olemassa olevaa dokumentointia kannattaa käyttää hyväksi.

Lopuksi kannattaa huomata, että siirtohinnoitteludokumentoinnissa tulee esittää tietoja veroviranomaisten antamista siirtohinnoittelua koskevista ennakollisista kannanotoista. Näistä ei aina ole tietoa valmiiksi kootusti, joten kannattaa selvittää, onko konserniyhtiöillä mahdollisesti tällaisia.

Hyvä suunnittelu ja työn organisointi dokumentointiprojektin alussa säästää paljon vaivaa ja johtaa yleensä parempaan lopputulokseen.

Eric Sandelin on kouluttajana ST-Akatemian verotusaiheisissa videokoulutuspaketeissa Yritysverotus 2018 ja Kansainvälinen verotus 2018.