Kysymys on ennen kaikkea siitä, miten pitkälle EU laajentaa säännöstensä soveltamisalaa. Esimerkkitapauksessa norjalaisella emoyhtiöllä on Suomessa tytäryritys. Vastuussa oleva emo raportoi Norjassa samojen säännösten mukaisesti ja suomalainen tytäryhtiö lukeutuu tämän konserniraportin alle. Kinkkisempi kysymys onkin sitten muiden maiden kohdalla, esim. Yhdysvallat. Raportointivelvollisuus säilyy toki emolla, mutta raportin yhdenmukaisuus EU:n säännösten kanssa on vielä ns. pehmeää aluetta. Tästä aiheesta on tulossa paljon lisää keskustelua lähiaikoina.

Tämä aihe varmasti aiheuttaa monelle yritykselle päänvaivaa. Tarkastellaan asiaa positiivisuuden kautta: se, että otetaan vastuuta kestävästä kehityksestä on loistava asia meille kaikille! Vastuullisuudestahan on raportoitu jo aiemmin – ja ihan vapaaehtoisesti. Myös (vastuullisuuteen liittyvät) järjestelmät ovat ottaneet ison harppauksen eteenpäin. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää vähittäiskauppaa, jossa nykyään tiedetään jo melko tarkkaan, mitä vastuullisuuskäytäntöjä esim. tavarantoimittajalta edellytetään. Pk-yrityksen kannattaakin ottaa huomioon nyt se, että isojen yritysten kestävyysraportointivelvollisuus saattaa näkyä jo neuvotteluvaiheessa, ja vastuullisuus korostuu entistä enemmän yhteistyön edellytyksenä.

Pk-yritysten kustannuspelko on realistinen, mutta asiaa ei kannata lähestyä pelkästään lainsäädännön noudattamisen ja kestävyysraportoinnin laatimisen näkökulmasta. Liiketoiminnan kehittäminen kannattaa aina, jolloin kulut käsitellään investointeina. Asetetaan kysymys näin: millaisia mahdollisuuksia kestävyysraportointidirektiivi yrityksellenne tuo?

Lainsäädännön näkökulmasta tällaisia helpotuksia ei ole tulossa. Tällä hetkellä monelle kestävyysraportointidirektiivi saattaakin näyttäytyä turhan pelottavalta standardipaketilta. Palataan siihen tärkeimpään eli kaksoisolennaisuusanalyysiin. Sen avulla hahmotetaan, mihin asioihin vastuullisuustyön pitää kunkin yrityksen kohdalla kohdistua.

Mitään pakkoa ei ole eli kaiken työn voi tehdä myös itse. Helpoimmillaan voidaan lähteä liikkeelle esimerkiksi lukemalla kirja ”ESG ja kestävyysraportointi – Yritysjohdon vastuu ja mahdollisuus”, joka neuvoo käytännön työssä. Ulkopuolinen apu voi olla tarpeen vain silloin, kun yrityksen omat resurssit ovat kapeat. Lakisääteistä pakkoa esimerkiksi ulkopuolisen teettämälle kaksoisolennaisuusanalyysille ei siis ole.

Kestävyysraportin voi varmentaa tilintarkastaja, jonka Patentti- ja rekisterihallitus on rekisteröinyt kestävyysraportointitarkastajaksi (KRT). Rekisteröinti on aloitettu vuoden 2024 alussa ja vaatii tietyn määrän koulutusta, jonka tilintarkastaja voi suorittaa esimerkiksi käymällä Suomen Tilintarkastajat ry:n laatiman ESG-valmennusohjelman.