Tilinpäätöksen tyypilliset haasteet – valokeilassa KHT Minna Riihimäki

Minna Riihimäki, KHT, KTM, KPMG Oy Ab

Minnalla on yli 25 vuoden kokemus erityyppisten yhteisöjen tilintarkastuksesta. Hänellä on kertynyt laajasti kokemusta usealta eri toimialalta, sekä suomalaisen kirjanpidon että IFRS:n ja US GAAP:n mukaan raportoivista yhtiöistä. Hän on toiminut Suomen Tilintarkastajat ry:n kirjanpitotoimikunnan puheenjohtajana vuodesta 2011 alkaen.

Mitkä ovat tilinpäätöksen laadinnan keskeiset haasteet?

Kuten nykyisin niin monessa muussakin asiassa, myös tilinpäätöksen osalta suurin haaste on sekä ajan että resurssien rajallisuus. Ajan rajallisuus tulee esiin siinä, että esimerkiksi listayhtiöillä on usein erittäin tiukka julkaisutahti osavuosikatsausten ja tilinpäätöstietojen julkaisulle. Tämä jättää vain muutaman päivän aikaa tilinpäätöksen laatimiseen ja kriittisten kannanottojen tekemiseen. Pienemmissä yhtiöissä aikataulu ei ole näin tiukka. Toisaalta pienimmät yhtiöt ovat usein ulkoistaneet kirjanpitonsa tilitoimistoille, joilla on siten samanaikaisesti useita tilinpäätöksiä laadittavinaan. Tämä taas heijastuu kiireenä myös pienten yhtiöiden suuntaan.

Resurssien riittävyys on haaste mm. sen takia, että yhtiöt ovat tehostaneet ja keskittäneet toimintojaan paljon viime aikoina. Tämä on vaikuttanut myös taloushallinnon resursseihin. Jatkuvat muutokset yhtiöiden liiketoimintaprosesseissa edellyttävät joustavuutta ja uusia taitoja henkilöiltä, jotka toimivat taloushallinnon tehtävissä. Myös taloushallinnon toimintojen keskittämistä on tapahtunut; Suomeen on perustettu palvelukeskuksia ja toisaalta suomalaiset yhtiöt ovat siirtäneet osan prosesseistaan ulkomailla toimiviin palvelukeskuksiin. Tämä tehostaa toimintoja mutta voi tuoda myös uudenlaisia haasteita niin resurssien kuin osaamisenkin suhteen yrityksen omalle henkilöstölle.

Miten taloudellinen tilanne vaikuttaa tilinpäätöksiin?

Edellä mainittujen haasteiden lisäksi tilinpäätösten laadinnassa tulee nykyisessä taloustilanteessa eteen asioita, joita yritykset eivät hyvän taloudellisen suhdanteen aikana juuri kohtaa.

Esimerkiksi yksittäisten tilinpäätöserien arvostaminen on joskus haasteellista. Tällainen tilanne voi tulla vastaan, jos tiloja jää tyhjilleen tai jos tuotannossa on ylikapasiteettia. Tällöin tulee varmistua siitä, että varaukset on tehty tulevista kuluista, joihin ei liity tuottoa – tämä on vaatimus sekä suomalaisen että IFRS-käytännön osalta. Jos tuotannon ylikapasiteetin johdosta koneita on käyttämättä, tulee niiden arvostusta arvioida kriittisesti ja mahdolliset alaskirjaukset tulee kirjata. IFRS-raportoijan on tehtävä arvonalennustesti, ja myös kirjanpitolain mukaan raportoivan on tehtävä vastaavaa testausta.  Eli omaisuuden tulonodotukset on dokumentoitava – joko saatavien operatiivisten tuottojen tai odotettavissa olevan myyntihinnan kautta.

Toiminnan jatkuvuuteen ja rahoituksen riittävyyteen liittyy myös haasteita, jos tappiollisuus on jatkunut pitkään ja joudutaan turvautumaan yhä enemmän oman tai vieraan pääoman ehtoisiin rahoittajiin. Tällöin tilinpäätöksen laadinnan yhteydessä tulee varmistua siitä, että rahoitus riittää seuraavan tilikauden loppuun asti. Analysoinnissa pyritään selvittämään realistisesti saavutettavat operatiiviset tuotot ja mahdollisen alijäämän rahoittaminen. Alijäämän rahoittamiseen tulee saada varmuus esimerkiksi olemassa olevien rahoitusjärjestelyiden ehdoista tai vaihtoehtoisesti pankkien kirjallisista rahoituspäätöksistä liittyen esimerkiksi uuteen rahoitukseen tai lyhennysvapaisiin. Mahdollinen oman pääoman ehtoinen rahoitussijoitus olisi hyvä saada jo ennen tilikauden loppumista, jolloin se korjaisi oman pääoman tilannetta. Jos toiminnan jatkuvuus on jollain lailla epävarmaa, dokumentoidaan tämä huolella myös tilintarkastuksen yhteydessä.

Mitkä tilinpäätöserät vaativat eniten huomiota niin laatijalta kuin tilintarkastajaltakin?

Jos kirjanpitojärjestelmät eivät tuota oikeaa tietoa, periaatteessa kaikkiin tilinpäätöseriin tulee kiinnittää erityistä huomiota tilintarkastuksessa. Tällöin tilintarkastusta lähdetään tekemään aineistopohjalta.

Useimmiten suomalaisten yhtiöiden kirjanpitojärjestelmien tuottama tieto on kuitenkin luotettavaa. Tällöin tilintarkastuksessa kiinnitetään huomiota eriin, joihin liittyy arvionvaraisuutta. Se, mitkä näitä eriä ovat, riippuu pitkälti toimialasta. Esimerkiksi projektiluonteista toimintaa harjoittavan yhtiön liikevaihto saattaa sisältää arvionvaraisuutta, sillä usein projektin valmiusasteen määrittäminen sisältää tehtyjä arvioita. Tämä puolestaan vaikuttaa myös taseen jaksotuseriin, jotka johdetaan kyseisistä projektitoiminnoista. Usein myös yksittäisiin, tietyntyyppisiin tase-eriin liittyy arvionvaraisuutta kaikilla toimialoilla. Tällaisia ovat esimerkiksi aktivoidut tuotekehitysmenot, myyntisaamisten alaskirjaukset, vaihto-omaisuuden arvostukset kuin myös varausten muodostaminen ja niiden riittävyys.

IFRS-tilinpäätöksessä arvionvaraisia eriä on usein suomalaista tilinpäätöstä enemmän. Tämä johtuu siitä, että IFRS-raportoinnissa käytetään paljon käypiä arvoja myös kirjanpidossa.