Kirjanpito on täynnä haastavia kysymyksiä!

Kirjanpitoon ja tilinpäätökseen liittyy lukuisia erityiskysymyksiä, joita tulee käytännössä ratkaista tapauskohtaisesti. Viime vuosien aikana on ollut monin paikoin nähtävissä, että erilaiset ilmiöt tai toimintaympäristön muutokset ovat nostaneet yrityksissä ja yhteisöissä erilaisia asiakokonaisuuksia pohdinnan kohteeksi.

Kirjanpidon ja tilinpäätöksen arvostuskysymykset

Vaikka kirjanpidon ja tilinpäätöksen arvostus- samoin kuin jaksotuskysymyksetkin ovat olleet aina esillä, voidaan niidenkin osalta todeta, että aihealue on ollut käsinkosketeltavaa myös sellaisten alan tekijöiden kohdalla, jotka eivät aikaisemmin ole asiaan sen enempää aikaansa käyttäneet. Monissa viime aikojen tilinpäätöksissä on jouduttu pohtimaan esimerkiksi pitkään omistetun omaisuuden arvostamista. Käytännössä tämä näyttäytyy esimerkiksi tilintarkastajan kanssa käytävissä keskusteluissa siitä, mihin arvoon erä tulisi merkitä tai, että tulisiko jossain tietyssä omaisuuserässä ottaa huomioon arvonalentuminen ja millä perusteella.

Yleisemmin voidaankin todeta, että lähes kaiken kokoisilla yrityksillä ja yhteisöillä taseen lukujen arvostus on ollut aikaisempaa enemmän keskustelun kohteena. Käytännössä onkin hyvä huomata, että erilaisten omaisuuserien osalta arvostuksen periaatteet, kirjausmahdollisuudet tai -vaateet ovat erilaiset.

Olipa kysymys arvonnoususta tai -alenemisesta, niin rahoitus- ja vaihto-omaisuuden tai toimijan pysyvään käyttöön tarkoitettujen omaisuuserien, joista kirjanpitolainsäädäntö käyttää nimitystä pysyvät vastaavat, osalta säännökset eivät ole suinkaan identtiset.

Aktivointi vai kuluksikirjaaminen

Erilaiset suhdanteet johtavat myös keskusteluun siitä, että voitaisiinko jonkin erä kirjata suoraan kuluksi tuloslaskelmaan tai olisiko se aktivoitava taseeseen. Yrityskentällä asia voi näyttäytyä esimerkiksi noususuhdanteen aikana eri tavoin kuin laskusuhdanteen aikana. Laskusuhdanteessa kuulee usein kysyttävän, että voitaisiinko tämä erä kirjata taseeseen eli aktivoida sen sijaan, että kyseinen erä kirjataan tuloslaskelmaan tulosta pienentämään.

Asiat eivät ole aina yrityksen tai yhteisön omissa käsissä. Esimerkiksi, kun Suomessa on viime vuosien aikana pyritty myös julkisen talouden ratkaisujen avulla kiihdyttämään yritysten ja yhteisöjen tutkimus- ja kehittämistoimintaa, niin kirjanpidollisesti on tällöinkin erotettava tutkimus- ja kehittämistoiminta toinen toisistaan. Näin siksi, että kirjanpitolainsäädäntö edellyttää tutkimusmenojen kirjaamista aina tulosvaikutteisesti eli kirjaamista kuluiksi, joten siihen sisältyy aktivointikielto. Kun taas kehittämismenojen osalta on olemassa aktivointimahdollisuus. Tämä ei kuitenkaan ole täysin valinnanvarainen, koska aktivointiedellytykset tulee täyttyä, jos aktivointiin päädytään. Säännösten mukaan, esimerkiksi kehittämismenot saadaan aktivoida, jos niiden odotetaan tuottavan tuloa useampana tilikautena.

Lopuksi todettakoon vielä, että jos aktivointiin on päädytty esimerkiksi kehittämis- tms. menojen osalta, niin ratkaistavaksi tulee myös se, miten ne poistetaan suunnitelmien mukaisesti eli toisin sanoen, miten ja missä ajassa aktivoitu pysyvä vastaava kirjataan kuluksi tuloslaskelmaan. Tähän asiakokonaisuuteen liittyy laajemminkin kirjanpidon ja tilinpäätöksen jaksotuskysymykset ja niiden ratkaiseminen.

Kirjanpito ja tilinpäätös on täynnä haastavia ja mielenkiintoisia kysymyksiä!

Kirjoittaja: Kari Alhola

Kirjanpidon peruskurssin sekä muut kirjanpito- ja tilinpäätösaiheiset koulutukset löydät Rajaton-koulutuspalvelusta.

Tutustu myös Kirjanpidon tietopalveluun.