Noudatatteko jo uusia OECD:n siirtohinnoitteluohjeita?

Merja Raunio, Partner, VT, PwC

OECD päivitti siirtohinnoitteluohjeitaan lokakuussa 2015. Suurimmat muutokset koskevat riskien jakautumista konsernissa, aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelua sekä siirtohinnoittelun dokumentointia. Muutoksia on lähes kaksisataa sivua ja ne liittyvät OECD:n ja G20 maiden BEPS-projektiin, jonka yhtenä tavoitteena oli verotettavan tulon kerryttäminen siihen valtioon, jossa yrityksen arvo luodaan. Uusi ohjeistus onkin koottu BEPS-projektin loppuraportteihin otsikolla Aligning Transfer Pricing Outcomes with Value Creation.

Siirtohinnoitteluohjeita muutettiin, sillä OECD:n mielestä aikaisemmat siirtohinnoitteluohjeet antoivat konserneille mahdollisuuden kerryttää verotettava tulo toisaalle kuin missä taloudellista toimintaa harjoitettiin. OECD halusi erityisesti puuttua tilanteisiin, joissa yritys saattoi sopia aineettoman omaisuuden tai riskien siirtämisestä alhaisen verotuksen valtioon ja tällä tavalla alentaa verokustannustaan.

OECD on halunnut muuttaa aikaisempia käytäntöjä, ja päivitetyssä siirtohinnoitteluohjeistuksessa onkin ohjeistusta, jonka mukaan moni vakiintunut siirtohinnoittelurakenne ei ole enää markkinaehtoperiaatteen mukainen. Uudessa ohjeistuksessa esimerkiksi määritellään entistä tarkemmin ne tahot, joilla on oikeus aineettoman omaisuuden kerryttämään tuottoon, edellytykset, joiden vallitessa konserniyritysten sopimasta riskien jakautumisesta voidaan markkinaehtoista hintaa määriteltäessä poiketa, sekä konsernisynergioista kertyvien hyötyjen jakautumisesta konserniyhtiöiden välillä.

Verohallinnon mukaan OECD:n uudistettua ohjeistusta voidaan käyttää tulkintalähteenä myös arvioitaessa siirtohinnoittelun markkinaehtoisuutta ennen vuotta 2015. Tästä olen kyllä Verohallinnon kanssa eri mieltä. Vaikka uudistetussa siirtohinnoitteluohjeistuksessa on täsmennyksiä, joita voidaan varsin hyvin soveltaa myös aikaisempiin vuosiin, ohjeistuksessa on kuitenkin myös paljon sellaisia uusia tulkintausosituksia, joita ei ole kohtuullista soveltaa taannehtivasti. Osaa ohjeistuksesta voidaan käyttää tulkintalähteenä vain, jos verolainsäädäntöämme muutetaan.

Verohallintokin toteaa, että uudistetun ohjeistuksen taannehtiva soveltaminen on mahdollista vain silloin, kun OECD:n uudet ohjeet eivät ole ristiriidassa oikeuskäytännön tai aikaisemman verotuskäytännön kanssa. Arvaan, että yrityksillä ja Verohallinnolla on erilainen näkemys siitä, mikä on ollut vakiintuneen verotuskäytännön mukaan hyväksyttävää. Keskustelut kollegan kanssa naapuriyrityksestä eivät riitä referenssiksi. Toisaalta, vaikka esimerkiksi meillä PwC:n veroasiantuntijoilla on parinsadan vuoden kokemus siirtohinnoittelukysymyksistä ja hyvä näkemys siitä, mikä on yleensä ”mennyt läpi”, tuomioistuimen on helpompi uskoa Verohallinnon virkamiestä, joka virkavastuullaan lausuu oman virastonsa käytännöistä. Toivottavasti emme siis joudu tähän keskusteluun, vaan tuomioistuimetkin ymmärtävät muutosten merkittävyyden ja niiden mahdollisen taannehtivan soveltamisen kohtuuttomuuden.

Edellä lyhyesti kuvattu kysymys BEPS-projektiin liittyvän siirtohinnoitteluohjeistuksen taannehtivasta soveltamisesta on herättänyt paljon keskustelua veroasiantuntijoiden keskuudessa. Yritysten kannalta aikaisempien vuosien siirtohinnat on jo pitkälti ”taputeltu”, eikä niitä enää muuteta, ovat Verohallinnon soveltamiskäytännöt mitä hyvänsä. Käytännön siirtohinnoittelutyön kannalta on tärkeämpää huomata, että nuo uudet siirtohinnoitteluohjeet ovat ihan oikeasti voimassa, ja niitä on noudatettava nyt.

Siirtohinnoittelun dokumentointikin muuttuu, mutta ei ihan vielä. Tänä vuonna voi keskittyä uudistuneen markkinaehtoperiaatteen aiheuttamiin muutoksiin. Dokumentoinnin muodon osalta on tärkeintä tietää, mikä tulee muuttumaan. Tietojen kerääminen tai ainakin sen selvittäminen, mistä tarpeelliset tiedot saa, on syytä aloittaa riittävän ajoissa.

Merja Raunio toimii luennoitsijana Siirtohinnoittelun dokumentointi –koulutuksessa 26.1.2017 Helsingissä.