Siirtohinnoittelun vuosikymmenen suurin muutos on myös yritysjohdon asia

  Eric Sandelin, veroasiantuntija, KPMG

Siirtohinnoittelua koskevia dokumentointivaatimuksia on sovellettu Suomessa 10 vuotta. Dokumentoinnin sisältö on pysynyt muuttumattomana ja verotuskäytännössä on saatu kokemusta siitä, miten veroviranomaiset Suomessa ja muualla yritysten laatimia dokumentointeja arvioivat. Vuonna 2017 tilanne kuitenkin muuttuu OECD:n BEPS-hankkeen seurauksena. Taustalla on pyrkimys estää kansainvälisten suuryritysten aggressiivista verosuunnittelua entistäkin tehokkaammin ja varmistaa, että yritykset maksavat veronsa siellä missä tuloskin tehdään.  
Veroviranomaisille raportoitava, mikä konsernin yhtiöistä toimittaa maakohtaisen raportin

BEPS-hanke vaikuttaa kansainväliseen verotukseen monin tavoin, mutta siirtohinnoitteludokumentointia koskevat muutokset vaikuttavat nopeimmin suureen joukkoon yrityksiä. Täysin uutena vaatimuksena käyttöönotettu verotietojen maakohtainen raportointi koskee vain konserneja, joiden liikevaihto ylittää 750 miljoonaa euroa. Tällaisiin konserneihin kuuluvat pienetkin tytäryhtiöt ovat jo nyt  joutuneet raportoimaan kotimaansa veroviranomaisille, mikä konsernin yhtiöistä maakohtaisen raportin tulee vuoden 2016 osalta toimittamaan. Vuoden 2017 kuluessa tällainen ilmoitus joudutaan tekemään vielä toisen kerran vuoden 2017 maakohtaisen raportin osalta.

Huomiota kannattavuuden ajureihin ja keskeisiin toimintoihin

Erityisesti konsernien emoyhtiöille tai muille konsernin siirtohinnoitteludokumentointien laatimisesta vastaaville yhtiöille tulee aiheuttamaaan enemmän työtä vuoden 2017 siirtohinnoitteludokumentointien päivittäminen. Suomalaiset konsernit ovat jo tähän astikin laajalti soveltaneet uusien säännösten myötä pakolliseksi tulevaa siirtohinnoitteludokumentoinnin jakoa koko konsernia koskevaan Master fileen ja yhtiökohtaiseen Local fileen.

Erityisesti Master filen huomattavasti tarkentuneet ja laajentuneet sisältövaatimukset pakottavat yritykset pohtimaan tarkasti oman kannattavuutensa keskeisiä ajureita, tärkeimpiä tuoteryhmiään, keskeisiä toimintojaan ja riskejään sekä entistä tarkemmin tunnistamaan aineettomat oikeutensa. Lisäksi yritykset joutuvat tekemään tarkasti selkoa konsernin sisäisistä tukipalveluistaan ja rahoitustoiminnoistaan.

Vuoden 2017 siirtohinnoitteludokumenteissa huomioitava uudet sisältövaatimukset

Siirtohinnoitteludokumentoinnin uusia sisältövaatimuksia sovelletaan ensi kerran 2017 dokumentoinnissa. Tällöin yritysten kannattaa nähdä erityistä vaivaa sekä tietosisällön että esitystavan suhteen. Dokumentoinnin tulee jo itsessään antaa ulkopuoliselle lukijalle oikea kuva konsernin toiminnasta. Sen tulee myös olla johdonmukainen yrityksen muun viestinnän kanssa. Veroviranomaiset seuraavat tarkasti eri medioista yritysten toimintaa, joten ristiriitaiset viestit voivat aiheuttaa väärinkäsityksiä.

Myös yritysjohdon syytä paneutua siirtohinnoitteludokumentointiin

Siirtohinnoitteludokumentointi ei myöskään ole pelkästään taloushallinnon laatima tietopaketti verotarkastajia varten. Myös yritysjohdon on syytä paneutua dokumentointiin muutenkin kuin mahdollisesti antamalla haastattelu dokumentoinnin laatimisen yhteydessä. Verotarkastajat haastattelevat siirtohinnoittelua koskevien tarkastusten ja valvontakäyntien yhteydessä säännöllisesti yritysjohtoa, ja myös tällöin esiin tulevat poikkeamat siirtohinnoitteludokumentoinnin tiedoista voivat johtaa väärinkäsityksiin.