Uudet siirtohinnoitteluohjeet – mikä on kohtuullinen aika muutosten tekemiseen?

Merja Raunio, partner, VT, PwC

Me siirtohinnoittelijat elämme jännittäviä aikoja: BEPS-projektin myötä OECD:n siirtohinnoitteluohjeisiin on tulossa suuria muutoksia.

Aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelua ja siirtohinnoittelun dokumentointia koskevat säännökset julkaistiin jo viime syksynä, joten niihin ovat monet jo ehtineet tutustua ainakin päällisin puolin. Loput muutoksista julkaistaan muutaman viikon kuluttua lokakuun alussa. Uutta ohjeistusta tulee esimerkiksi transaktioiden tunnistamisesta, tunnustamisesta ja riskeistä, palvelujen siirtohinnoittelusta, voitonjakamismenetelmästä sekä kustannustenjakojärjestelyistä. Jotain on jätetty myös jatkotyöstämiseen: esimerkiksi rahoitustransaktioiden hinnoittelua sekä kiinteän toimipaikan tulojen ja menojen allokointia koskevien ohjeiden valmistelu on vasta aloitettu.

Aikaisemmin OECD:n siirtohinnoitteluohjeet ovat tulleet voimaan välittömästi. Jos siirtohinnoitteluohjeet vain selventävät aikaisempaa ohjeistusta, niitä on saatettu soveltaa jopa taannehtivasti: uudempaa ohjeistusta on käytetty apuna myös aikaisempien vuosien siirtohinnoittelukysymyksiä ratkaistaessa. Mielestäni näin ei voi käydä tällä kertaa.

OECD:n siirtohinnoitteluohjeita muutettiin viimeksi vuonna 2010. Tuolloin esimerkiksi luovuttiin voittopohjaisten menetelmien viimesijaisuudesta ja annettiin ohjeistusta vertailuanalyysin tekemisestä. Vuonna 2010 muutettiin ohjeistusta, joka oli vuodelta 1995, ajalta ennen yleistä internetiä. Se, miten siirtohinnoittelua käytännössä tehtiin, oli 15 vuodessa ehtinyt muuttua, ja uusi ohjeistus ennen kaikkea vahvisti vakiintuneesti noudatettuja käytäntöjä.

Tällä kertaa tilanne on toinen. Uudet siirtohinnoitteluohjeet saattavat hyvinkin muuttaa verotettavan tulon jakautumista konserniyhtiöiden välillä. Aikaisemmin aineettoman omaisuuden omistaja oli se, joka maksoi viulut eli ns. taloudellinen omistaja. Uudessa ohjeistuksessaan OECD korostaa, että toiminnan rahoittajalla on oikeus ”vain” riskipainotettuun rahoitustuottoon ja että ns. tärkeitä toimintoja tekevällä konserniyhtiöllä on myös oikeus osuuteen aineettoman omaisuuden tuotosta. Riskipainotettu rahoitustuotto saattaa olla 100 % aineettoman kerryttämästä tuotosta, ja yleensä aineettoman omaisuuden omistaja osallistuu myös sen kehittämiseen. Monissa konserneissa hinnoittelua on kuitenkin muutettava, vaikka aikaisemmin sitä on pidetty markkinaehtoisena.

Mikä on kohtuullinen aika muutosten tekemiseen? Siirtohintojen muuttaminen kesken tilikauden on hankalaa, joten vuonna 2015 voitaneen jatkaa niin kuin ennenkin. Tosin, jos siirtohintoja halutaan muuttaa vuoden 2016 alusta, siirtohinnoitteluprojektin aloittamisella on jo kiire. Työ kannattaa aloittaa nykytilanteen kartoittamisella. Samalla saadaan iskettyä kaksi kärpästä, kun monissa maissa vuonna 2016 voimaan tulevat uudet siirtohinnoittelun dokumentointisäännökset joka tapauksessa edellyttävät liiketoiminnan ja arvoketjujen entistä yksityiskohtaisempaa dokumentoimista.