Yhteisön veroilmoituksen laatija kohtaa useita kompastuskiviä

Lakimuutokset nostavat esiin uusia kysymyksiä

Veroilmoituksen laatimisen suurimpia haasteita on ilmoittaa oikeat tiedot oikeissa kohdissa, niin pääverolomakkeella kuin oikealla tai oikeilla liitelomakkeilla. Näiden lisäksi oman haasteensa tuovat jatkuvat verolainsäädännön uudistukset.

Lakimuutosten jälkeen oikeustila on yleensä jossain määrin epäselvä, eikä Verohallinnolta välttämättä ole kovinkaan nopeasti saatavilla substanssiohjeistusta. Esimerkiksi sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta tapahtuneen varojenjaon ilmoittamista saajayhteisön veroilmoituksella ei ole edelleenkään ohjeistettu veroilmoituksen täyttöohjeessa.

Haasteista huolimatta veroilmoituksen laatimisesta voi selviytyä kunnialla, kunhan siihen perehtyy ja valmistautuu huolella.

Veroilmoituksen laadinnan kannalta suurempi ongelma on, ettei lain tulkintaa koskevaa ohjeistusta uloteta läheskään kaikilta osin veroilmoituksen tai liitelomakkeiden täyttöohjeisiin, vaan veroilmoituksen laatija joutuu itse soveltamaan Verohallinnon substanssiohjetta yhteisön veroilmoituksen laatimiseen. Tällöin veroilmoituksen laatijan omalle vastuulle jää selvittää, vaaditaanko esimerkiksi vapaamuotoista selvitystä veroilmoituksen liitteeksi. Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta voidaan mainita osakeyhtiön sulautumis- ja jakautumistilanteet.

Verolainsäädännön uudistukset eivät suinkaan ole ainoa huomioon otettava seikka, sillä myös korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut voivat muuttaa verotuskäytäntöä ja vaikuttaa veroilmoituksen laadintaan. Lisäksi vuoden 2016 alussa uudistunut kirjanpitolaki tuo kirjanpidon ja verotuksen yhteensovittamisen kannalta mielenkiintoisia kysymyksiä ja mahdollisuuksia, joita ei ole vielä verovuoden 2016 veroilmoituksen täyttöohjeessa pystytty huomioimaan.

Liitelomakkeisiin liittyvät haasteet

Varsinaisen veroilmoituslomakkeen (lomake 6B) lisäksi yhteisöasiakkaille on tarjolla 20 erilaista liitelomaketta. Liitelomakkeita käytetään tarpeen mukaan ja niillä ilmoitetaan esimerkiksi lisätietoja yhtiön omistajista tai omistuksista, erittelyjä 6B-lomakkeen tiettyjen kohtien laskentaperusteista, vaatimuksia lisävähennyksistä tai lisätietoja etuyhteysyhtiöiden kanssa tehdyistä liiketoimista. Esimerkkeinä 6B-lomakkeen kohtiin liittyvistä liitelomakkeista voidaan mainita 62-lomakkeella annettava erittely kuluvan käyttöomaisuuden poistoista, varauksista ja arvonmuutoksista, lomakkeilla 71A ja 71B ilmoitettavat erittelyt verovapaista ja veronalaisista luovutusvoitoista ja 7A-lomakkeella tehtävä erittely yhteisön henkilökohtaisen tulolähteen (niin sanottu TVL-tulolähde) tuloksesta.

Osa liitelomakkeista on varsin selkeitä täyttää, mutta useiden täyttämiseen liittyy epäselvyyksiä, joihin ei täyttöohjeista saa vastauksia. Esimerkiksi jokaista kuluvaa käyttöomaisuutta omistavaa yhteisöä koskeva 62-lomake sisältää useamman mahdollisen kompastuskiven. Omaisuuden luovutusten ilmoittamisessa on oltava tarkkana, sillä siinä on eroja käyttöomaisuuserien kesken. Hyllypoistojen muodostumisen ja käytön käsittely on kokonaan oma kysymyksensä, sillä hyllypoistot ja niissä tapahtuvat muutokset on lisäksi ilmoitettava 12A-lomakkeella. Kyseinen lomake ei puolestaan ole täyttöohjeineen erityisen selkeä tai looginen, eikä siinä pysty ilmoittamaan kaikkia hyllypoistojen määrään vaikuttavia tietoja.

Muihin lomakkeisiin liittyvistä epäselvyyksistä voidaan mainita esimerkiksi 7A-lomake, jossa ilmoitettavat asiat ovat huomattavasti suppeammat kuin 6B-lomakkeella, mikä johtaa monesti epäselvyyksiin yksittäisten tuottojen ja kulujen käsittelyssä. 71A- ja 71B-lomakkeissa ei puolestaan ole täysin selvästi eritelty kaikkien omaisuuserien luovutusten oikeaa ilmoituskohtaa. 78-lomakkeella käytännön ongelmia muodostuu muun muassa siitä, mihin luokkaan etuyhteystoimet tulee kyseisellä lomakkeella kohdistaa.

Liitelomakkeilla käsiteltävistä asioista saatetaankin joutua joko antamaan vapaamuotoisia selvityksiä tai joutua varautumaan siihen, että asia on selvitettävä Verohallinnolle verotuksen toimittamisen yhteydessä.

Täyttövirheiden seurauksia on käsitelty KHO:ssa saakka

Veroilmoituksen täyttövirheistä, ovat ne sitten inhimillisiä erehdyksiä tai tarkoituksella tehtyjä, on rangaistu verotuskäytännössä varsin vakiintuneesti ankarillakin veronkorotuksilla. Tätä käytäntöä on käsitelty myös korkeimmassa hallinto-oikeudessa (KHO), joka antoi 10.2.2016 kolme veroilmoituksen täyttövirheestä määrättyä veronkorotusta koskevaa ratkaisua.

Kahdessa ratkaisussa oli kyse siitä, että veroilmoituksen täyttövirheestä johtuen joko veronalaiset tulot olivat muodostuneet liian pieniksi tai vähennyskelpoiset menot liian suuriksi, eli verotettavan tulon määrä oli ollut liian pieni. Myös KHO:n mukaan veronkorotus voidaan siten määrätä prosenttiperusteisena lisätyn tulon määrästä. Kolmannessa ratkaisussaan KHO hyväksyi veronkorotuksen määräämisen, vaikka täyttövirhe olikin johtanut liian suureen verotettavaan tuloon. Kyseisessä tapauksessa veronkorotus saatiin sentään määrätä enintään 800 euron suuruisena. Joka tapauksessa KHO:n päätökset korostavat entisestään veroilmoituksen huolellisen laatimisen tärkeyttä.

Haasteista huolimatta veroilmoituksen laatimisesta voi selviytyä kunnialla, kunhan siihen perehtyy ja valmistautuu huolella. Apua saa esimerkiksi osallistumalla laadukkaaseen veroilmoituskoulutukseen tai kääntymällä tarvittaessa asiantuntijan puoleen.

Lue lisää aiemmasta bloggauksestamme!

Olemme käsitelleet aiemmassa blogikirjoituksessamme muun muassa vero- ja kirjanpitolainsäädännön välisiä eroja, veroilmoituksella ilmoitettavia asioita ja veroilmoituksessa olevien virheiden seurauksia.