Yhteisön veroilmoituksen täyttäminen – pelkkää lukujen merkitsemistä vai verolainsäädännön tulkintaa?

Timo Partanen, Tax Manager, KPMG Oy Ab
Olli-Pekka Luotonen, veroasiantuntija, KPMG Oy Ab

Verolainsäädäntö ja kirjanpitolainsäädäntö eroavat toisistaan

Yhteisön veroilmoituksen laatiminen ei ole pelkästään lukujen siirtämistä tilinpäätöksestä veroilmoitukselle, vaikka välillä siltä saattaakin tuntua. Veroilmoitus on koko verovuoden verotuksen perusta, jossa esitetään verovelvollisen näkemys verovuoden veronalaisen tulon määrästä ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Veroilmoituksella esitetään myös verovelvollisen oma tahdonilmaisu esimerkiksi verotuksessa vähennettävien poistojen määristä. Veroilmoituksen laatijalta vaaditaankin riittävää tuloverotuksen osaamista, sillä verolainsäädäntö eroaa monelta osin kirjanpidon säännöksistä. Eroja verotuksen ja kirjanpidon välille syntyy muun muassa:

  • tiettyjen tulojen, kuten osakeluovutusten ja osinkojen veronalaisuudesta,
  • tiettyjen menojen, kuten edustuskulujen, verovapaan tulon hankkimisesta aiheutuneiden menojen, erilaisten arvonalentumiskirjausten ja varausten vähennyskelpoisuudesta
  • tulojen ja menojen jaksotussäännöksistä,
  • erilaisista verotuksen lisävähennyksistä, kuten koulutusvähennyksestä.

Kokonaan oma kysymyksensä on se, että verotuksessa tulot ja kulut voivat kuulua joko elinkeinotoiminnan, maatalouden tai henkilökohtaisen tulon (TVL-tulo) tulolähteeseen, eikä näiden tulolähteiden tuloja ja menoja voida tulouttaa tai vähentää toisissa tulolähteissä. Lisäksi tulolähteiden verotettava tulos lasketaan eri verolakien perusteella. Verotettava tulo voi jo yksin tulolähteiden vuoksi poiketa merkittävästi kirjanpidon tuloksesta ennen veroja. Tällä voi olla huomattava merkitys esimerkiksi siihen, paljonko verotuksessa vähennyskelpoista konserniavustusta on lopulta mahdollista antaa.

Veroilmoituksella ilmoitettavia seikkoja

Pelkästään substanssiosaaminen ei välttämättä riitä, vaan luvut on osattava myös ilmoittaa oikeissa kohdissaan. Osa luvuista on ilmoitettava veroilmoituksellakin kahteen kertaan, sillä esimerkiksi osingot, käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksista saadut voitot ja tappiot, varaukset ja satunnaiset tuotot on ilmoitettava sekä yhteismäärästään että veronalaisesta tai verotuksessa vähennyskelpoisesta määrästään. Monet asiat on ilmoitettava myös liitelomakkeilla, joita verovuoden 2015 osalta löytyy jopa 20 erilaista.

Veronalaisen tulon määrään liittyvien seikkojen lisäksi veroilmoituksella on ilmoitettava paljon muitakin asioita. Esimerkiksi veroilmoituksen etusivulla ilmoitettavat tiedot voivat vaikuttaa vähäpätöisiltä yleistiedoilta, mutta niidenkin ilmoittamisen suhteen on oltava huolellinen, sillä esimerkiksi osakkaisiin liittyvien tietojen virheellisellä ilmoittamisella voi olla vaikutusta osakkaiden henkilökohtaiseen verotukseen. Jo pelkät keskenään epäjohdonmukaiset tiedot osakkaan ja yhtiön veroilmoituksilla voivat aiheuttaa väärinkäsityksiä ja tarpeettomia kyselykirjeitä. Osakkaiden verotuksen kannalta myös nettovarallisuuden määrä veroilmoituksen viimeisellä sivulla on tärkeää ilmoittaa oikein, jotta osinkojen jako pääoma- ja ansiotulo-osinkoihin tulee suoritetuksi oikein. Yhteisön oman verotuksen kannalta on tärkeää osata laskea vahvistettujen tappioiden vähennysoikeuteen vaikuttavat omistusmuutokset ja ilmoittaa ne oikealle verovuodelle, jottei vähennysoikeutta menetetä turhaan ylimääräisten verovuosien osalta. Vastaavasti omistusmuutoksen jättäminen ilmoittamatta voi johtaa merkittäviin veroseuraamuksiin. Asiassa erehtyminen on yleistä erityisesti vähin erin tapahtuvissa omistusmuutoksissa tai ns. välillisissä omistusmuutoksissa, joista kohdeyhtiö ei aina itse ole edes tietoinen.

Täyttövirheet – inhimillisiä erehdyksiä vai tahallisesti annettuja vääriä tietoja?

Virheellisesti täytetystä veroilmoituksesta seuraa yleensä ikäviä yllätyksiä, kun kyseessä ei katsotakaan olevan inhimillinen täyttövirhe, vaan ”tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta annetusta olennaisesti väärästä veroilmoituksesta”. Tästä voi seurata suuria veronkorotuksia. Verohallinnon tapana on ajatella, että erehtyminen rahalliselta arvoltaan suuren erän ilmoittamisessa on lähtökohtaisesti törkeää huolimattomuutta. Eräässä mielessä veroilmoituksen tärkein kohta löytyykin yllättävästä paikasta. Veroilmoituksen neljännellä sivulla on nimittäin oma kohtansa verotettavan tulon määrän tarkistamiselle. Lisäämällä kirjanpidon tulokseen verotuksessa vähennyskelvottomat kulut ja tuloslaskelman ulkopuoliset tulot, sekä vähentämällä verovapaat tulot ja kirjanpidon ulkopuoliset vähennykset, päästään verotettavaan tuloon. Tämän yksinkertaisen laskelman avulla voikin lopulta säästää useita tuhansia euroja, sillä sen avulla voidaan esimerkiksi havaita, mikäli jokin yksittäinen tuloerä on unohtunut ilmoittaa veroilmoituksella veronalaisena.