
Vastuut, ulkopuoliset järjestelyt ja muut hankalat liitetiedot
Liitetiedot ovat suomalaisissa, muiden kuin pörssiyritysten, tilinpäätöksissä aina olleet niukat, mutta vaatimattomat. Suomen yrityskentässä suurin […]
ESGpalvelu kokoaa yhteen kestävyysraportoinnissa ja vastuullisuudessa tarvittavan tiedon.
Säännöllisesti päivittyvä tietopalvelu jokaiselle osakeyhtiön tilinpäätöksen parissa toimivalle.
Harri Seppänen, KTT, Riippumaton arvonmäärityksen asiantuntija,
Research Associate, Aalto-yliopisto
Yrityksen taloudellisen analysoinnin suomalainen ”kansanperinne” kertoo, että yrityksen analysoinnissa tulisi keskittyä kolmeen seikkaan: kannattavuuteen, vakavaraisuuteen ja likviditeetiin. Tämän kansanperinteen rinnalle on some -huumassa esitetty myös ajatuksia, että yrityksen taloudellisen suorituksen ja aseman voisi analysoida tunnuslukujen avulla 5 minuutissa … tai 3 minuutissa … tai jopa 1 minuutissa! Näin esitetään siis aikana, jolloin yritysten liiketoimintamallit, tilinpäätösinformaatio ja tilinpäätösstandardit ovat tulleet yhä monimutkaisemmiksi.
Palataanpa hieman kansanperinteistä ja some -huumasta ajassa takaisin päin. Yrityksen taloudellisena tavoitteena pidetään nykymuotoisen taloudellisen ajattelun mukaisesti omistaja-arvon luomista. Tämä ajatus nousi nykymuotoisena vahvasti pinnalle taloustieteilijä Milton Friedmanin New York Times Magazine kirjoituksessa vuonna 1971. Tällä kirjoituksella on ollut ja on edelleen merkittävä vaikutus käytäntöön sen saamasta kritiikistä huolimatta.
Yrityksen arvo perustuu talousteorian mukaan diskontattujen kassavirtojen malliin. Alfred Rappaport jalosti käytännön sovellutuksen mallista teoksessa Creating Shareholder Value (1986). Rappaportin malli teki arvon ja (Rappaportin) arvoajurien välisen yhteyden yksiselitteiseksi. G. Bennett Stewart puolestaan popularisoi ja jatkojalosti käytännön sovellusta arvoajureista teoksessa The Quest for Value (1991) perustuen diskontattujen taloudellisten lisäarvojen malliin.
Nämä mallit esittävät yrityksen arvoon vaikuttavat tärkeimmät arvoajurit kahdella vaihtoehtoisella lähestymistavalla: kassavirtojen (arvon jakaminen) ja suoriteperusteisten tilinpäätösmittareiden (arvon luonti) muodossa. Ehkäpä vielä tärkeämpi seikka on, että Stewartin teos tehokkaasti popularisoi Robert Hamiltonin vuoden 1777 teoksessa An Introduction to Merchandize esitetyn kriteerin yrityksen menestykselle ja arvon luonnille: pääoman tuottoaste versus pääoman kustannus.
Yrityksen taloudellisen suorituskyvyn – ja siis kassavirtojen ja taloudellisen lisäarvojen – analysointi puolestaan vaatii hienojakoisempaa ja vertailukelpoisempaa arvoajureiden analyysiä. Donaldson Brownin Du Pont yhtiön käyttöön vuonna 1912 kehittämä tilinpäätöksen tunnuslukuihin perustuva Du Pont -malli on tähän tehtävään edelleenkin erittäin hyödyllinen. Malli yhdistää pääoman tuottoasteen johdonmukaisesti niin yrityksen kannattavuuteen, pääomien käytön tehokkuuden kuin myös velkavivun käytöstä saatavaan hyötyyn.
Vaikka Du Pont-malli huomioi myös yrityksen rahoituksellisen vahvuuden ja joustavuuden, eivät suoriteperusteisesti mitatut kasvu, kannattavuus ja tehokkuus itsessään kerro kuinka tehokkaasti yritys muuntaa tuloksen kassavirraksi. Kassavirrat eivät ole pelkästään yrityksen toiminnan ydin arvonmäärityksessä, vaan ne ovat myös kulmakivi rahoitusriskin analysoinnissa.
Nykyaikainen rahoitusriskin – ja siihen liittyvien luotto-, maksuhäiriö- ja konkurssiriskien – määrittäminen perustuu pitkälti muun muassa William Beaverin, Edward Altmanin ja myös Robert Mertonin vuosina 1965-1975 tekemään innovatiiviseen tutkimustyöhön. Niin käytännössä kuin teoriassakin yrityksen maksuhäiriö- ja konkurssiriskin todennäköisyys – ja siis sen luottoluokitus – määritetään pitkälti yrityksen tilinpäätösinformaation perusteella: kyky tuottaa kassavirtaa, velkojen määrä ja velkarahoituksen maksujen määrä.
Yrityksen rahoituksellinen vahvuus ja siis alhainen maksuhäiriöriski indikoi myös korkeata velkakapasiteettiä. Korkea velkakapasiteetti puolestaan on resurssi, joka antaa yritykselle rahoituksellista joustavuutta – ja mikä tärkeämpää, se antaa yritykselle operatiivista joustavuutta strategian toteuttamiseksi.
Todellinen yrityksen omistaja-arvon luonnin määrä määräytyy markkinoilla: yrityksen markkina-arvon muutoksena. Markkina-arvo perustuu markkinoiden tulevaisuuden odotuksiin kassavirroista – tai vaihtoehtoisesti esitettynä taloudellisista lisäarvoista. Markkinoiden tulevaisuuden odotukset puolestaan useassa tapauksessa perustuvat yrityksen historialliseen tilinpäätösinformaatioon ja erityisesti sen perusteella ennustettuun taloudelliseen suoritukseen.
Analysoinnin tekeminen ei onnistu yhdessä, kolmessa tai viidessä minuutissa. Yksinkertaisesti tällainen mielikuva on virheellinen ja siihen perustuvat johtopäätökset johtavat helposti vääriin päätöksiin. Huolellinen ja oikein tehty analyysi vie aina aikaa.
Kokonaisvaltaisen analyysin tekemistä kuitenkin helpottaa niin päätöksen- kuin analyysintekijän ymmärrys siitä, kuinka kaikki analyysin osa-alueet kytkeytyvät johdonmukaisesti toisiinsa: omistaja-arvo ja sen luomisen kriteerit; operatiivisen toiminannan kasvu, kannattavuus ja tehokkuus sekä taloudellisten lisäarvojen tuottaminen; rahoituksellinen vahvuus ja joustavuus mukaan lukien kassavirtojen tuottamiskyky ja luottoluokitus; sekä yrityksen arvo ja ennustettu taloudellinen suorituskyky.
Kokonaisvaltainen kehikko voidaan valjastaa niin yrityksen historiallisen suorituksen mittaamista ja analysointia varten kuin myös sen taloudellisen suunnittelun ja ennustamisen käyttöön. Se auttaa niin operatiivista johtoa ja henkilöstöä kuin talousjohtoa ja -hallintoa ymmärtämään ja arvioimaan yrityksen strategian sekä siihen liittyvien toimien taloudellisia seurauksia ja onnistumista. Se myös mahdollistaa tehokkaan kommunikoinnin yrityksen ja sen rahoittajien välillä.
Harri Seppänen
Harri on riippumaton taloudellisten analyysien, suorituksen mittauksen sekä yrityksen arvonmäärityksen big data analyysejä pyörittävä erityisasiantuntija ja kouluttaja sekä Aalto Yliopiston Research Associate.
PS: Yrityksen arvon määrittämisen perustana olevasta diskonttaustekniikasta on löydetty ensimmäisiä esityksiä Mesopotamiasta 1.800-1.660 ennen ajanlaskun alkua. Myös kirjanpidon juuret ulottuvat Mesopotamiaan noin 4.000-3.500 eaa. Samoin Hammurabin laki, jälleen Mesopotamiassa, noin 4.000 vuotta sitten vahvisti velkojan suojan.
Lisää si Arvonmääritysten merkitys yritystoiminnassa tuntuu vain jatkavan kasvuaan. Omassa työssäni PwC:llä tarve määrittää arvo […]
Timo Partanen: Vaikka osakeyhtiön veroilmoitus perustuukin pitkälti yhtiön tilinpäätökseen, on verotuksen ja kirjanpidon välillä lukuisia eroja, jotka on osattava huomioida veroilmoitusta laadittaessa.
Riitta Laine: Mitkä tekijät kasvattavat tilintarkastukseen kuluvaa aikaa? Tilintarkastukseen käytetty aika vaikuttaa hintaan.
Liitetiedot ovat suomalaisissa, muiden kuin pörssiyritysten, tilinpäätöksissä aina olleet niukat, mutta vaatimattomat. Suomen yrityskentässä suurin […]
Yritysvastuu ja siihen liittyvä olennaisuus riippuu yrityksestä, toimialasta, toimintaympäristöstä ja ajasta jossa olemme. Olennaisuusarviointi tuo […]
Yrityksiltä edellytettävän ilmastonmuutokseen liittyvän tiedon ja raportoinnin määrä kasvaa voimakkaasti lähivuosina. Lisääntyvän lainsäädännön lisäksi erityisesti […]
Ti 7.11.2023 klo 9.00-15.00
Julkaistu 12/2022
Onko yrityksesi kiinnostunut koulutuksesta?
Rakennamme luottamusta. Tahdomme kehittää taloudellista raportointia ja sinun sekä muiden talouden ammattilaisten osaamista.