IFRS 9 nivoo suojauslaskennan paremmin operatiiviseen riskienhallintaan

Janne Aalto, KTM, Senior Consultant,  Financial and Treasury Services, Ernst Young Oy

Rahoitusinstrumenttistandardi IFRS 9 pyrkii tuomaan joustavuutta ja käytännöllisyyttä suojauslaskennan soveltamiseen sekä viemään suojauslaskennan lähemmäs yhtiön operatiivista riskienhallintaa. IFRS 9 -standardi astuu voimaan pakollisena 1.1.2018 alkaen ja korvaa aikaisemman IAS 39 standardin.

Euroopan Unioni hyväksyi IFRS 9 -standardin marraskuussa 2016, minkä ansiosta aikaisempi käyttöönotto on jo mahdollista. Uusi IFRS 9 ei tuo muutosta aikaisempaan –  etenkin rahoituslaitosten suosimaan – makrosuojaukseen, johon IASB luonnostelee parhaillaan uutta standardia. IFRS 9 -standardin  mukainen suojauslaskenta antaa uusia suojausmahdollisuuksia etenkin muille kuin rahoitussektorin toimijoille.

Suojauslaskenta tiiviimmin osaksi käytännön riskienhallintaa

Muiden kuin rahoitussektorin toimijoiden näkökulmasta IFRS 9 on tervetullut muutos verrattuna aikaisempaan IAS 39:n mukaiseen suojauslaskentanormistoon. IAS 39 -standardin mukaisen suojauslaskentaa koskevan sääntelyn kritisoitiin olevan laskennallisesti jäykkä ja sääntöperäinen. Monet IFRS-raportoijat kokivat myös, että IAS 39:n mukainen suojauslaskenta oli käytännön riskienhallinnasta irrallinen osa-alue.

Eräänä ajatuksena IFRS 9 -standardiuudistuksessa onkin parantaa edellä mainittuja heikkouksia ja mahdollistaa samalla uusia suojauslaskennan soveltamismahdollisuuksia. Ainakin teoriassa IFRS 9 -standardia sovellettaessa voisi olla mahdollista saavuttaa tilanne, jossa suojauslaskennan tulos vastaisi myös operatiivista riskienhallinnan tulosta.

”Muiden kuin rahoitussektorin toimijoiden näkökulmasta IFRS 9 on tervetullut muutos verrattuna aiempaan IAS 39:n mukaiseen suojauslaskentanormistoon.”

Käytännössä tähän tuskin täysin päästään, mutta joka tapauksessa IFRS 9 yhdistää aiempaa paremmin yrityksen rahoitusriskienhallintapolitiikan, operatiivisen suojaamisen sekä teknisen suojauslaskennan.

Suojauslaskennan soveltaminen – mikä pysyy samana?

IFRS 9 -standardin mukaiset suojauslaskentatyypit ovat samat kuin aikaisemmassa IAS 39:ssä:

  • Käyvän arvon suojaus
  • Rahavirran suojaus
  • Nettosijoituksen suojaus.

Sallitut suojausinstrumentit pysyvät myös pääosin samoina. Hyväksyttyinä suojauslaskentainstrumentteina tullaan jatkossakin käyttämään pääsääntöisesti samoja instrumentteja kuten aikaisemminkin. Siten suurin osa yhtiöistä tulee toteuttamaan suojaamista johdannaisin kuten termiinipohjaisin instrumentein (esim. valuuttatermiini tai korkoswap) ja optioin.

IFRS 9 -standardi tuo myös mahdollisuuksia suojauksen kustannuksen käsittelyyn. Suojausinstrumenteissa suojaussuhteen ulkopuolelle voi irrottaa option aika-arvon ja  termiinisopimusten korko-osuuden. Uutena mahdollisuutena ulkopuolelle on irrotettavissa myös esimerkiksi koron- ja valuutanvaihtosopimuksen kahden valuutan välinen basis spread.

Suojauslaskennan soveltaminen – mikä muuttuu?

Sallitut suojauskohteet lisääntyvät. Aiemmat IAS 39 -standardin mukaiset sallitut suojauskohteet ovat edelleen hyväksyttyjä IFRS 9 -maailmassa. Standardiuudistuksen yksi merkittävämpiä parannuksia on sallittujen suojauskohteiden määrän lisääntyminen.

Tästä hyvänä esimerkkinä on muiden kuin rahoitusinstrumenttien riskikomponentit. Suojauskohteeksi hyväksytty riskikomponentti tulee olla erikseen tunnistettavissa ja määriteltävissä. Lisäksi riskikomponentti tulee analysoida sen nimenomaisen markkinarakenteen yhteydessä eli riskikomponentille tulee olla mahdollista määrittää luotettavasti sen käypä arvo.

IFRS 9 -standardin ansiosta riskikomponentit tarjoavat uusia suojausmahdollisuuksia yrityksille, joiden liiketoimintaan liittyvät erilaiset hyödykkeet ja raaka-aineet. Etenkin öljy-, energia- tai viljatuotteiden parissa toimivat yhtiöt voivat jatkossa parantaa suojauksen tehokkuutta.

Joustavuutta eristä koostuvien ryhmien suojaukseen

IFRS 9 -standardi on tuonut myös joustavuutta eristä koostuvien ryhmien suojaukseen, josta esimerkkinä nettoposition salliminen suojauskohteeksi. Standardeja laativa IASB päätti sallia IFRS 9:ssä nettoposition vieraan valuutan kassavirtasuojauksen myös silloin, kun kassavirrat realisoituvat eri laskentakausilla.

Lisäksi standardi mahdollistaa eristä koostuvien ryhmän suojauksen tilanteissa, joissa suojauskohteena oleva riski on sama, mutta siihen ei altistuta samassa suhteessa.

Suojauslaskennan tehokkuus ja suojauslaskentadokumentaatio

Toimittaessa IAS 39:n mukaisesti suojauslaskennan tehokkuus tuli osoittaa taaksepäin katsovasti (retrospektiivinen) sekä eteenpäin katsovasti (prospektiivinen). Lisäksi suojauslaskennan soveltaminen edellytti, että laskennan tehokkuuden vaihteluväli oli 80–125 %.

IFRS 9 -standardin myötä taaksepäin katsova tehokkuustestaus poistuu kuten myös sallitun suojauslaskennan hyväksytty 80-125 %:n tehokkuusväli. Suojaussuhde täyttää suojauslaskennan soveltamisen kriteerit IFRS 9:n mukaisesti vain, jos (IFRS 9 6.4.1):

  • suojaussuhde koostuu pelkästään hyväksyttävistä suojausinstrumenteista ja hyväksyttävistä suojauskohteista
  • yhteisöllä on suojaussuhteen alkaessa asianmukaisesti laadittu määritys ja dokumentaatio suojaussuhteesta sekä yhteisön riskienhallinnan tavoitteesta ja suojaukseen ryhtymisen strategiasta
  • suojaussuhde täyttää kaikki suojauksen tehokkuutta koskevat vaatimukset.

Joustavuutta suojaussuhteen tehokkuuden osoittamiseen

IFRS 9 -standardin mukaiset suojauksen tehokkuuden vaatimukset ovat taloudellinen riippuvuus, luottoriskin vaikutus suojaussuhteeseen sekä suojaussuhteen suojausaste.

Suojauskohteen ja suojausinstrumentin välisen taloudellisen suhteen voi osoittaa riippuen suojaussuhteesta kvalitatiivisesti ja/tai tilastollisesti. Standardi korostaa, että taloudellisen riippuvuuden tulee olla kausaalinen eikä näin ollen yhden hetken korrelaatio ole riittävä osoitus tehokkuudesta.

”Riskikomponentit tarjoavat uusia suojausmahdollisuuksia hyödykkeiden ja raaka-aineiden parissa toimiville yhtiöille.”

Tehokkuuden osoittamisessa täytyy huomioida, että suojauskohteen tai suojausinstrumentin luottoriskin vaikutus ei dominoi suojauksen taloudellisesta suhteesta aiheutuvia arvonmuutoksia. IFRS 9 -standardissa korostetaan myös, että suojaussuhteen suojausaste tulee olla sama kuin suojausaste, joka muodostuu siitä suojauskohteen määrästä, jota yhteisö tosiasiallisesti suojaa.

Vaikkakin IFRS 9 tarjoaa joustavuutta suojaussuhteen tehokkuuden osoittamiseen, tulee tehoton osuus edelleenkin laskea ja kirjata tulosvaikutteisesti. Lisäksi suojauslaskentadokumentaatio tulee edelleenkin tehdä, mutta mm. yrityksen riskienhallintapolitiikka tulee dokumentaatiossa huomioida aikaisempaa paremmin.

IFRS 9 -standardin aikaisempi käyttöönotto mahdollista

Tiivistettynä voidaan todeta, että IFRS 9 pyrkii viemään suojauslaskennan soveltamisen lähemmäs yhtiöiden operatiivista riskienhallintaa. Vaikka sallittu suojauslaskennan soveltamisen tehokkuuden 80-125 %:n vaihteluväli poistuu, tulee yhtiöiden edelleenkin seurata suojauksen tehokkuutta. Lisäksi niiden on pystyttävä osoittamaan taloudellinen riippuvuus suojauskohteen sekä sitä suojaavan instrumentin välillä.

Osa yhtiöistä on jo tarttunutkin mahdollisuuteen ottaa IFRS 9 -standardi käyttöön pakollista soveltamista aikaisemmin. Onkin mielenkiintoista nähdä, alkavatko etenkin hyödykkeiden ja raaka-aineiden parissa toimivat yhtiöt välittömästi hyödyntämään uusia suojauslaskentamahdollisuuksia esimerkiksi riskikomponenttien suojauksessa.

Senior Consultant Janne Aalto toimii Financial and Treasury Services -yksikössä Ernst Young Oy:ssä.  Hän on työskennellyt rahoitussektorin tilintarkastuksen ja neuvonnan parissa mm. rahoitusriskienhallinnan, rahoitusinstrumenttien arvonmäärityksen sekä kirjanpidon kysymyksissä. 

Tutustu tuleviin IFRS-koulutuksiin