Onnistunut arvonmääritys – miksi se on tärkeää?

Esko Saura, OTK, KTM, PwC, Corporate Finance

Arvonmääritysten tekeminen on kuin ruoanlaittoa. Niitä tekevälle mielenkiintoisia ja luovuutta vaativaa. Niitä tulkitsevalle tärkeitä apuvälineitä päätöksenteossa. Onnistunut arvonmääritys on kaunis kokonaisuus, joka jättää hyvän mielen ja jota kelpaa esitellä muillekin.

Ruoanlaittoon verrattuna arvonmäärityksistä on tosin vaikeampaa tietää, onko joku arvonmääritys kelvoton vai ei. Liian pitkään keitetyt perunat tunnistaa jo ennen kuin ne pääsevät lautaselle asti. Samaten suolan unohtamisen huomaa heti ensimmäisestä haarukallisesta. Arvonmääritys taas voi näyttää huolellisesti ja objektiivisesti laaditulta. Tehdyt oletukset ovat vakuuttavia ja erilaisia verrokkiyhtiöitä ja -yrityskauppoja on löydetty pitkä lista. Silti lopputulos voi olla aivan päätön.

Mitä kaikkea voi mennä pieleen?

Syyt huonoon arvonmääritykseen voi jakaa kolmeen pääkategoriaan:

1. Liian optimistinen tai, jonkin verran harvemmin, pessimistinen käsitys liiketoiminnan tulevaisuudesta johtaa joko liian korkeaan tai matalaan arvoon.
2. Arvonmääritys menetelmien epäonnistunut valinta tai soveltaminen. Yleisenä esimerkkinä tästä käy epäsopivien verrokkiyhtiöiden valinta.
3. Suoranaiset virheet menetelmien soveltamisessa. Suuri osa arvonmäärityksistä tehdään Excelillä. Excelissä on yllättävän helppoa plussata silloin kuin pitäisi miinustaa, viitata väärään soluun tai unohtaa johonkin soluun kovakoodattuja lukuja.

Usein näkee myös kahden, tai harvemmin kaikkien kolmen, kategorioiden yhdistelmiä. Virheiden vakavuus vaihtelee myös paljon ja korostuu etenkin ykkös- ja kakkoskategorioissa. Esimerkkinä käy eräs arvonmäärityslaskelma, joka oli laadittu arvonalentumistestausta varten. Minua pyydettiin tarkistamaan, onko laskelma rakennettu teknisesti oikein. Pyynnön esittänyt tilintarkastaja ei ollut kovin huolissaan, koska laskelman lopputulos näytti 80 miljoonan arvoa, ja testattavia varoja oli vain 20 miljoonaa. Laskelma olisi saanut olla pahasti pielessä, jotta olisi ollut syytä epäillä arvonalentumista.

Ikävä kyllä laskelma oli pahasti pielessä. Liiketoimintaennusteen isot investoinnit oli lisätty kassavirtoihin vähentämisen sijasta. Samoin tapahtui veroille. Ne oli laskettu Excelissä miinusmerkkisinä, mutta kaavassa ne oli vähennetty, jolloin ne lisäsivät kassavirtoja. Lopuksi terminaalikauden kassavirtoja ei oltu diskontattu lainkaan. 80 miljoona olikin 10 miljoonaa.

Kannattaako edes yrittää?

Riskeistä huolimatta arvonmäärityksiä tehdään paljon. Ja miksi ei tehtäisikään, koska niitä tarvitaan useissa eri tilanteissa. Olen itse viimeisen viikon aikana nähnyt arvonmäärityksiä, joissa on muun muassa arvioitu paperikoneiden käypää arvoa tilinpäätöstä varten, rahoitusta hakevan yhtiön liiketoiminnan arvoa ja yhden osakelajin osakkeen arvoa henkilöstön optio-ohjelmaa varten. Lisäksi olen itse vertaillut kahden yhtiön osakekantojen arvoa toisiinsa osakevaihtoa varten.

Kaikissa yhteyksissä arvonmääritys ei ole ollut itse pääasia, mutta arvonmääritys on tuottanut erittäin tärkeää tietoa. Jos paperikoneiden arvo olisi arvioitu väärin, olisi yhtiön konsernitilinpäätös harhaanjohtava. Jos liiketoiminnan arvo olisi arvioitu liian matalaksi, voisi rahoitus jäädä saamatta tai olla kalliimpaa. Jos taas osakkeen arvo arvioitaisiin liian korkeaksi, eivät henkilöstön optiot olisikaan kannustavia.

Virheiden tunnistaminen on tärkeää arvonmäärityksen laatijalle, mutta yhtä tärkeää se on arvonmäärityksen tulkitsijalle. Tulkitsijan pitää nimittäin lisäksi osata arvioida sitä, sopiiko jokin arvonmääritys päätökseen, jota ollaan tekemässä. Vaikkapa käyvän arvon määrittävä arvonmääritys ei välttämättä sovi liiketoiminnasta luopumista harkitsevalle, koska se ei – aivan oikein käypää arvoa varten – ota huomioon kaikkia synergioita. Silti on tavallista, että jotain tiettyä tarkoitusta ja tilannetta varten laadittua arvonmääritystä käytetään johonkin aivan muuhun tarkoitukseen.