Raportointi edistää vastuullisuutta

Artikkeli on julkaistu alun perin Profiitti – Talous & tilintarkastus 3/2019 -lehdessä.

Kirjoittaja: Marjukka Kähönen | Kuva: Aki Rask

Taloudellisen raportoinnin laadusta väitellyt Aalto-yliopiston apulaisprofessori Emma-Riikka Myllymäki on laajentanut tutkimuskohdettaan vastuullisuusraportointiin. Kestävän kehityksen teemat koskevat yhä vahvemmin myös laskentatoimen alaa.

Aalto-yliopiston kampukselle Otaniemeen pääsee Helsingin keskustasta ympäristö ystävällisesti metrolla tai polkupyörällä. Näillä kulkee työpisteelleen myös Emma-Riikka Myllymäki, joka työskentelee Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun laskentatoimenlaitoksella.

Kaupan alasta Emma-Riikka kiinnostui jo lukiossa, tilintarkastusalasta maisterin opinnoissa. Ylioppilastutkinnon rinnalla suoritettujen merkonomiopintojen jälkeen Emma-Riikka lähti opiskelemaan laskentatoimea Vaasan yliopistoon. Opintojen lopulla avautui mahdollisuus tutkimusapulaisen tehtäviin laskentatoimen ja rahoituksen laitokselle.

– Kiinnostuin tutkijan urasta vasta silloin. En ollut varmaan edes miettinyt tällaista uraa aiemmin, suurin osa alalta jatkaa kuitenkin muualle kuin yliopistoon.

Emma-Riikka väitteli tohtoriksi Vaasassa 2015. Samana vuonna hän aloitti apulaisprofessorina Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa laskentatoimen laitoksella.

Vastuullisuusraportoinnin tutkimusta tarvitaan

Emma-Riikka väitteli taloudellisen raportoinnin laadusta ja tutkii aihetta edelleen. Taloudellisen raportoinnin laatu linkittyy yrityksen sisäiseen valvontaan ja tilintarkastukseen, ja rinnalle on noussut myös vastuullisuusraportoinnin tutkimus.

– Viime aikoina olen ottanut tarkastelun kohteeksi myös yritysten vastuullisuuden laskentatoimen aihepiirien näkökulmasta.

Suurilta yrityksiltä edellytetään vastuullisuusraportointia EU-direktiivin nojalla. Direktiivistä johdettu kirjanpitolaki on velvoittanut merkittävät yhtiöt raportoimaan yhteiskuntavastuustaan tilikaudesta 2017 lähtien.

Yhtiöt raportoivat ympäristöä, työntekijöitä, sosiaalisia seikkoja, ihmisoikeuksia sekä korruption ja lahjonnan torjuntaa koskevista toimintalinjoistaan.

– Toki isot yritykset ovat raportoineet vastuullisuusasioista ennenkin, usein sidosryhmien kysynnästä johtuen. Mutta pakollisuus luo oman vaikutuksensa, Emma-Riikka toteaa.

Yleisesti käytetty raportointistandardi GRI (Global Reporting Initiative) luo apulaisprofessorin mukaan hyvän viitekehyksen yritysvastuun raportoinnille mitä tulee esimerkiksi raportointiperiaatteisiin, kuten olennaisuuteen tai tiedon täsmällisyyteen, vertailukelpoisuuteen ja luotettavuuteen.

– Mutta lisää tutkimusta tarvitaan nimenomaan raporttien laadun suhteen. Haaste on siinä, miten laatua määritellään ja miten sitä mitataan.

EU-direktiivi vastuullisuusraportoinnista antaa velvoitteet siihen, mistä asioista pitää raportoida, mutta lähestymistapa on joustava. Tiettyjä tietoja edellytetään, mutta yritykset voivat itse valita, missä muodossa ne esitetään.

– On melko haastavaa luoda tarkempaa selkeää kriteeristöä, koska yritykset toimivat niin eri toimintaympäristöissä.

Kohti integroitua raportointia

Emma-Riikka toteaa, että vastuullisuusraportointi on kehittynyt positiiviseen suuntaan sekä maailmalla että Suomessa. Lisäksi yrityksiä on jo useamman vuoden ajan kannustettu kohti integroitua raportointia, jossa vastuullisuusasiatkin nähdään yhteydessä liiketoimintaan.

– Idea on siinä, että pyritään kuvaamaan, miten yritys luo arvoa niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä.

Integroidun raportin tavoitteena on antaa paljon hyödyllistä tietoa päätöksentekoon.

Apulaisprofessori painottaa, että hyvä integroitu raportointi heijastuu usein myös siihen, miten asioita tehdään yrityksen sisällä. Taustalla onkin laajemmin ajatus integroidusta ajattelusta.

Vastuullisuusraportoinnin varmentaminen

Emma-Riikka kannustaa yrityksiä kehittämään raportoinnin osa-alueitaan laadukkaaseen ja informatiiviseen suuntaan. Joskus tieto, jota raportoidaan, saattaa mennä mainospuheen puolelle. Vastuullisuuskysymyksissä johdon rooli on suuri.

Läheskään kaikkia vastuullisuusraportteja Suomessa ei vielä varmenneta.

– On tärkeää, että yritykset raportoivat myös haasteita, ei vain positiivisia asioita. Yksi hyvä seuraava steppi voisi monelle olla, että harkitaan ulkopuolisen riippumattoman varmennuksen hankkimista.

Siinä missä tilintarkastajan rooli kasvattaa luottamusta taloudelliseen informaatioon, muukin vastuullisuusraportointi vaatii vastaavaa varmennusta. Tutkimukset osoittavat, että kysyntä vapaaehtoiselle varmennukselle on suurempaa, mitä enemmän on tarvetta kasvattaa raportin uskottavuutta.

– Maailmalla on saatu tuloksia myös siitä, että varmennuksella on ollut merkitystä ja positiivia seurauksia.

Varmentajia ja varmennuspalvelun tarjoajia on monia. Tilintarkastajan ymmärrys vaikka riippumattomuusasioista, tarkastustekniikoista, riskienarvioinnista ja eettisistä säännöistä luo hyvän pohjan muunkin kuin taloudellisen tiedon varmentamiseen.

– Tilintarkastajalla on hyvät lähtökohdat toisentyyppisenkin tiedon varmentamisessa. Toki tämä vaatii mahdollisesti lisäkouluttautumista tai sitä, että tarkastustiimiin hankitaan laajemmin asiantuntijuutta.

Vastuullisuusraportoinnin merkitys on kasvanut myös laskentatoimen opinnoissa. Aalto-yliopistossa tarjotaan mm. Accounting for Sustainability -kurssia, jossa käydään läpi laskentatoimen linkkiä kestävän kehityksen asioihin. Raportointi on kurssilla keskeisessä roolissa.

– Jos jossain vaiheessa vastuullisuus olisikin vaikuttanut irralliselta, kyllä nämä asiat koskevat yhä vahvemmin myös laskentatoimen alaa.

Kansainvälinen, sosiaalinen ja oivalluksia tarjoava työ

Tilintarkastusalalla tutkimusaiheet ja aihepiirit ovat vahvasti kansainvälisiä. Yhteistyötä tehdään paljon muiden maiden yliopistojen kanssa, ja Emma-Riikkakin on osallistunut alusta asti kansainvälisiin workshoppeihin ja konferensseihin.

Viime talvena Emma-Riikka vieraili neljä kuukautta Uudessa-Seelannissa.

– Oli hieno tavata Aucklandin yliopistossa oman tutkimusaihepiirin ihmisiä, keskustella heidän kanssaan esimerkiksi vastuullisuusraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvistä asioista ja osallistua tutkimusseminaareihin.

Emma-Riikan kuvatessa työtään käy selväksi, että ollaan kaukana kammiotutkijasta, vaikka pääosan tutkimustyöstä Emma-Riikka tekeekin yksin huoneessaan Otaniemessä. Analysoi tutkimusaineistoa, lukee artikkeleita ja kirjoittaa.

Isolta osin tutkimustyö on kuitenkin sosiaalista.

– Monet tutkimukset ovat yhteisprojekteja. Meillä on tutkimuspalavereita ja keskustelemme paljon vapaamuotoisestikin kollegoiden kanssa, vaikka lounaan äärellä. Projekteja on käynnissä yhtäaikaisesti useita, erityyppisistä aiheista.

Tutkimustyön lisäksi apulaisprofessori opettaa kauppakorkeakoulussa, muun muassa edellä mainitulla Accounting for Sustainability -kurssilla. Tänä lukuvuonna Emma-Riikka luennoi yhteensä kolmella kurssilla. Graduohjattaviakin on toistakymmentä.

– Työn painopiste vaihtelee paljon lukukauden hetken mukaan. Opetusjaksoilla opetustyö vie suurimman osan työajasta. Vaikka itse luentokertoja ei ole paljon, niiden valmistelu, tehtävien tekeminen ja arviointi vie aikaa.

Työn eri ulottuvuudet luovat välillä myös ajankäytöllisiä haasteita, etenkin jos jonkin tutkimushankkeen kanssa on kiire, silloin päivät saattavat välillä venyä. Mutta koska työ on hyvin vapaata, tutkija voi luoda omat aikataulunsa. Työn eri osa-alueet myös tukevat hyvin toisiaan.

Yksi hyvä puoli apulaisprofessorin työssä on sen tarjoamat oivallukset.

– Hyvä oivallus voi olla ratkaisu johonkin tai kokonaiskuvan hahmottaminen. Se voi liittyä yhtä hyvin tutkimuksen kysymyksenasetteluun kuin vaikka kurssisuunnitteluun. Joka tapauksessa se vie eteenpäin.

Kuka? Emma-Riikka Myllymäki

  • Apulaisprofessori, laskentatoimen laitos, Aalto-yliopisto
  • Yo-merkonomi, kauppatieteiden maisteri ja tohtori Vaasan yliopisto, väitös 2015. Apulaisprofessoriksi Aalto-yliopistoon 2015.
  • Vapaa-aikaan kuuluu muun muassa miesystävä, elokuvat, musiikki, pyöräily, jooga ja sähly.