IFRS:n tarkoitus on luoda yhteiset säännöt, joilla yritykset laativat ja raportoivat taloudelliset tietonsa. Tämä tekee taloudellisesta raportoinnista läpinäkyvämpää ja vertailukelpoisempaa maailmanlaajuisesti.

IFRS:ää käyttävät eri puolilla maailmaa pörsseihin listatut yritykset. Euroopan unioni, useat Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maat sekä muut talousalueet edellyttävät tai sallivat IFRS:n käyttöä. Yhdysvalloissa käytetään toistaiseksi GAAP:a, mutta monet monikansalliset yritykset raportoivat lisäksi IFRS-standardien mukaisesti.

IAS (International Accounting Standards) oli alkuperäinen nimitys, jota käytettiin ennen vuotta 2001, jolloin Kansainvälinen tilinpäätösstandardilautakunta (IASB) otti käyttöön IFRS-nimen. IFRS korvaa vähitellen vanhemmat IAS-standardit, mutta monet IAS-standardit ovat yhä voimassa.

IFRS-standardit vaikuttavat siihen, miten yritykset kirjaavat tuloja, menoja, varoja ja velkoja, mikä puolestaan vaikuttaa niiden tilinpäätökseen ja taloudellisiin tunnuslukuihin. IFRS-standardit voivat esimerkiksi vaikuttaa siihen, miten yritykset kirjaavat vuokrasopimuksia, rahoitusinstrumentteja tai aineettomia hyödykkeitä, kuten patentteja tai tavaramerkkejä.

IFRS:ään siirtyminen vaatii useita vaiheita, kuten nykyisten käytäntöjen analysointia, muutosten toteuttamista raportointimenetelmissä ja henkilöstön koulutusta. Lisäksi siirtymiseen liittyy yleensä pakollinen siirtymäraportti, joka osoittaa vertailutiedot IFRS:n ja aiemmin käytetyn standardin välillä. IFRS-standardien tavoitteena on yhdenmukaistaa kirjanpitokäytännöt maailmanlaajuisesti, mikä parantaa taloudellisten tietojen läpinäkyvyyttä ja vertailukelpoisuutta sijoittajille, analyytikoille sekä muille taloudellisille toimijoille.